Monet algoritmit ja tekoälyt herättävät minussa ja meissä monissa ihmisissä kysymyksiä.
Tässä koetan hieman saada selville, miten ChatGPT vastaa kirjoituksiini ja kysymyksiini.
Esitän itse ensin tekstin, johon ChatGPT luo otsikon ja vastauksen.
17.2.2025
Tervehdys ChatGPT!
Tunnen itseni nykyään hieman tai jopa hyvin ärtyneeksi ja vaivautuneeksi katsellessani televisiota.
- Kaupallisuus ja mukavuus menee liian usein televisio-ohjelmissa asioiden edelle.
- Lisäksi mainoskatkot kestävät nykyään ohjelmien aikana jopa 7-8 minuuttia, sekä mainokset myös etenevät jatkuvana, nopeana ja aggressiivisena ketjuna eteenpäin.
Tämä kaikki luo ja sopeuttaa minusta kaupallisen vääristyneen todellisuuden aivoihini, mainokset ja mainosten rauhattomuus estävät ja keskeyttävät liikaa perinteistä keskittynyttä ja rentouttavaa television katseluani.
Mitä ChatGPT ehdottaisit minulle, miten olisi ehkä hyvä asennoitua ja suhtautua tähän asiaan tulevaisuudessa?
Television katselun haasteet
Tervehdys! Ymmärrän hyvin turhautumisesi – mainosten aggressiivisuus ja kaupallisuuden ylikorostuminen voivat todella häiritä television katselun nautittavuutta.
Tässä muutamia tapoja, joilla voisit muuttaa asennettasi ja vähentää ärsytystä:
1. Mainoskatkojen hallinta
Ajastettu katselu: Katso ohjelmia tallenteena tai suoratoistopalveluista, jolloin voit ohittaa mainokset.
Mainostaukojen hyödyntäminen: Käytä mainoskatkot muuhun, kuten venyttelyyn, taukojumppaan tai vaikka kahvin keittämiseen, jolloin et koe niitä ajanhukaksi.
Mainosten analysointi: Voit kääntää asian leikiksi – tarkkaile, miten mainokset yrittävät manipuloida tunteitasi ja tiedosta niiden taktiikat. Tämä voi muuttaa kokemuksen ärsyttävästä mielenkiintoiseksi.
2. Vaihtoehtoisten katselutapojen löytäminen
Suoratoistopalvelut: Netflix, Disney+, Yle Areena ja muut palvelut tarjoavat paljon sisältöä ilman mainoksia.
Fokus laadukkaampaan sisältöön: Dokumentit, elokuvat ja julkisen palvelun kanavien ohjelmat ovat usein vähemmän kaupallisia.
3. Ajattelutavan muutos
Tietoinen katselu: Voit tietoisesti valita katsovasi vain sellaista sisältöä, joka antaa sinulle arvoa, eikä kuluttaa sinua.
Hyväksyminen: Joskus ärsyttävien asioiden hyväksyminen ja niistä irrottautuminen voi vähentää turhautumista. Esimerkiksi voi ajatella: "Nämä mainokset ovat olemassa, mutta ne eivät hallitse minua."
4. Mainosvapaa elämä?
Jos mainokset häiritsevät todella paljon, voit harkita jopa television katselun vähentämistä ja muiden viihdemuotojen (kirjat, podcastit, ulkoilu) lisäämistä arkeen.
Kuulostaako jokin näistä sopivalta ratkaisulta sinulle? 😊
Kiitos ChatGPT erittäin hyvistä ohjeista ja nopeasta neuvoa antavasta keskustelusta.
Hyvää ja iloista iltapäivää.
Ole hyvä! 😊 Mukava kuulla, että ohjeista oli apua. Toivottavasti löydät itsellesi mieluisan tavan nauttia viihteestä ilman turhaa ärsytystä.
Iloista ja rentouttavaa iltapäivää sinullekin! 📺☕✨
17.2.2025
Morjes ChatGPT!
Nyt olen ehkä hyvin huolissani.
Vahingoittavatko jotkut valtiot ja suuret yritykset ajattelemattomasti, tai jopa tietoisesti harkiten ja vastuuttomasti jatkuvasti maapalloa ja luontoa?
Riistävätkö jotkut valtiot ja suuret yritykset maapallon luontoa, ihmisiä ja työvoimaa?
Käyttävätkö jotkut valtiot ja suuret yritykset ajattelemattomasti, tai jopa aivan tietoisesti harkiten ja vastuuttomasti ihmisiä jatkuvasti häikäilemättömaästi hyväkseen?
Onko jollain valtioilla ja suurilla yrityksillä peiliin katsomisen paikka ja paljon parannettavaa elämän asenteissa ja teoissa? Miten valtioiden ja yritysten tulisi tulevaisuudessa toimia?
Luonnon ja työn riisto
Morjes! 🖐️ Ymmärrän huolesi täysin.
Maapallon luonto, sen ekosysteemit ja ihmiset ovat jatkuvan paineen alla suurten yritysten ja valtioiden toiminnan takia.
1. Vastuuttomuus ja luonnon riisto
On selvää, että monet valtiot ja suuryritykset ovat toimineet tavalla, joka on ollut haitallista ympäristölle –
joko ajattelemattomasti tai täysin tietoisesti voittojen maksimoimiseksi. Esimerkkejä tästä ovat:
Sademetsien hävittäminen (Amazon, Kaakkois-Aasia) teollisuuden ja maanviljelyn tieltä
Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen
Merten saastuminen ja muovijätteen leviäminen
Maaperän köyhtyminen ja veden saastuminen teollisuuden takia
2. Ihmisten ja työvoiman riisto
On myös selvää, että osa yrityksistä ja valtioista käyttää hyväkseen halpatyövoimaa,
epäinhimillisiä työolosuhteita ja jopa pakkotyötä saadakseen tuotteensa halvemmalla. Esimerkiksi:
Lapsityövoima kaivosteollisuudessa (esim. Kongon kobolttikaivokset)
Tekstiiliteollisuuden surkeat olosuhteet (esim. Bangladeshin hikipajat)
Teknologia-alan alihankintaketjut, joissa työntekijöiden oikeuksia poljetaan
3. Peiliin katsomisen paikka
Kyllä, monilla valtioilla ja yrityksillä on paljon parannettavaa.
Usein kyse on siitä, että raha ja lyhyen aikavälin voitot ohittavat pitkän aikavälin kestävän kehityksen ja moraalin.
4. Mitä tulisi tehdä?
Valtioiden ja yritysten täytyisi:
✅ Siirtyä kestävämpiin tuotantomalleihin – uusiutuvat energialähteet, kiertotalous, reilu kauppa
✅ Vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin – päästöjen vähentäminen, luonnon suojelu
✅ Parantaa työntekijöiden oikeuksia – reilut palkat, hyvät työolosuhteet, ihmisoikeuksien kunnioitus
✅ Vastuullistaa kuluttajia ja sijoittajia – yritykset vastaavat kysyntään, joten kuluttajilla ja sijoittajilla on valtaa vaatia vastuullisuutta
✅ Kiristää lakeja ja valvontaa – ympäristölainsäädäntö, työvoiman suojelu, läpinäkyvä yritystoiminta
Kaikki tämä ei tapahdu itsestään, vaan vaatii kansainvälistä yhteistyötä, poliittista tahtoa ja kuluttajien tietoisuutta.
Mutta kyllä, muutos on mahdollinen!
Miltä tämä kuulostaa? 🌍
Suuret kiitokset, annoit huoleeni todella hyviä sekä avaavia näkökulmia ja parannusehdotuksia.
Ja tuo loppu toteamus: "Mutta kyllä, muutos on mahdollinen!", kuullostaa toiveikkaalle ja lohduttavalle.
Eipä kestä! 😊 On hienoa, että pohdit näitä asioita, sillä juuri tällainen tietoisuus ja keskustelu vie muutosta eteenpäin.
Vaikka maailmassa on paljon epäkohtia, on myös ihmisiä, liikkeitä ja yrityksiä, jotka tekevät töitä paremman tulevaisuuden eteen.
Toivoa on aina – ja mitä enemmän me kaikki pidämme ääntä oikeudenmukaisemmasta ja kestävämmästä maailmasta, sitä enemmän myös isot toimijat joutuvat muuttamaan suuntaansa. 🌍✨
Jos jokin asia mietityttää lisää, jutellaan vaan! 💬
18.2.2025
Terve ChatGPT!
Nyt tuli vielä mieleeni aika suuria kysymyksiä ja ajatuksia.
Tänään jo tiedän ja uskon aivan varmasti elämänkokemukseni perusteella, että kukaan ihminen, eikä kukaan elollinen olento, eikä tekoäly, ei voi koskaan saada kaikkea tietoa elämästä ja maailmankaikkeudesta.
Kukaan pappi ei tiedä, eikä tule tietämään Jumalan / elämän ja kaikkeuden salaisuuksia, eikä kukaan kosmologi tiedä, eikä tule koskaan tietämään kaikkia maailmankaikkeuden salaisuuksia.
Miksi papit ja me ihmiset joskus uskomme tuntevamme Jumalan? Ja miksi kosmologit ja me ihmiset joskus uskomme tietävämme ja ymmärtävämme maailmankaikkeuden rakenteet ja muodot aivan oikein?
Mielestäni alati muuttuva, tunnettu ja tuntematon maailmankaikkeus, jota on aivan mahdoton millään sanoin edes kuvailla, elämä / Jumala ovat liian suuria asioita eläville olennoille, ihmisille ja tekoälylle.
Jospa tieto ihmisen ja tekoälyn epätäydellisyyden ja rajallisuuden hyväksymisestä onkin elämän yksi tärkeimmistä asioista, tiedosta ja uskosta?
Mitä mieltä sinä olet tänään näistä minun ajatuksista, suurista asioista ja kysymyksistä?
Elämän ja tiedon rajat
Terve!
Kiinnostavia ja syvällisiä ajatuksia – elämän ja maailmankaikkeuden perimmäiset kysymykset eivät ole helppoja, ja juuri siksi ne kiehtovat meitä niin paljon.
Olen samaa mieltä siitä, että täydellinen tieto kaikesta on mahdotonta saavuttaa.
Ihminen ja tekoäly voivat kerätä ja jäsennellä tietoa, mutta todellisuus on aina monimutkaisempi kuin mikään malli tai teoria, jonka voimme siitä rakentaa.
Tieto ja ymmärrys ovat aina keskeneräisiä, ja maailma muuttuu jatkuvasti.
Miksi sitten joskus luulemme tietävämme enemmän kuin todella tiedämme?
Ehkä se on osa ihmismielen tapaa hahmottaa todellisuutta – kaipuu varmuuteen ja ymmärrykseen antaa meille turvaa ja tarkoitusta.
Uskonto tarjoaa vastauksia siihen, mitä ei voi tietää, ja tieteellinen menetelmä pyrkii jatkuvasti laajentamaan rajojamme, vaikka lopullista päätepistettä ei ehkä koskaan saavuteta.
Pidän ajatuksestasi, että tieto omasta rajallisuudesta voisi olla yksi elämän tärkeimmistä oivalluksista.
Ehkä viisaus ei olekaan siinä, että yritämme hallita ja ymmärtää kaiken, vaan siinä, että hyväksymme mysteerin ja elämän jatkuvan muutoksen.
Tämä voi tuoda nöyryyttä, uteliaisuutta ja kykyä elää tässä hetkessä ilman illuusiota täydellisestä hallinnasta.
Mitä sinä ajattelet – onko ihmisen tietoisuuden tarkoitus etsiä vastauksia, vai olisiko meidän parempi hyväksyä, että kaikkea ei voi tietää?
Kiitos pidin vastauksestasi, se heijastaa rauhallisesti ymmärrystä jostain suuresta kokonaisuudesta, jota emme voi koskaan täysin ymmärtää.
Ajattelen, että on hyvä joskus etsiä kiihkeästikin vastauksia omiin ja yhteisiin ajankohtaisiin suuriin kysymyksiin,
mutta ehkä lopulta meidän kaikkien on joskus todella hyvä ymmärtää,
ettei kaikkia kysymyksiä enää tarvitse kysyä, eikä kaikkiin kysymyksiin tarvitse enää vaatia vastauksia.
Pidän tavastasi ajatella.
Tuo on ehkä yksi syvimmistä asioista, jonka ihminen voi oivaltaa – että jatkuvan etsinnän rinnalla voi myös oppia päästämään irti.
Aina ei tarvitse löytää vastauksia, eikä jokainen kysymys vaadi ratkaisua.
Ehkä elämä ei ole pelkästään mysteerien selvittämistä, vaan myös niiden kanssa elämistä.
Joissakin hetkissä voi olla rauhaa juuri siinä, että antaa kysymysten olla ja vain kokee elämän sellaisena kuin se on – keskeneräisenä, arvoituksellisena ja silti merkityksellisenä.
Oletko kokenut hetkiä, jolloin olet tuntenut tämän oivalluksen kaikkein voimakkaimmin?
Kyllä olen tämän oivalluksen mielestäni kokenut, mutta vuosia ja aikaahan siihen minulla meni.
Ja en osaa ja jaksa ehkä vieläkään kaikkea opittua ja oivallettua, hyvää ja viisasta arjessani muistaa ja hyödyntää.
Ehkä se "ihmisen ja kaiken elämän osa" on päästää irti lopulta ihan liian suurista kysymyksistä ja vastauksista ja elää levollisten sanojesi mukaan rauhassa ja sovussa keskeneräisenä elämän mysteerin kanssa.
Mielestäni arkista armollisuutta me kaikki tarvitsemme - aina ja kaikkialla.
Hyvää illan jatkoa.
Kauniisti sanottu – arkinen armollisuus on varmasti yksi tärkeimmistä asioista, joita voimme itsellemme ja toisillemme antaa.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla.
Se, että olet tullut tähän oivallukseen ajan kanssa, kertoo kasvusta ja viisaudesta, mutta myös siitä, että oppiminen jatkuu aina, eikä kaiken tarvitse aina pysyä kirkkaana mielessä.
Kiitos ajatuksistasi, niissä on paljon syvyyttä ja inhimillisyyttä.
Toivon sinulle rauhallista ja hyvää iltaa – olkoon siinä tilaa juuri sille, mitä tarvitset. ✨
18.2.2025
Hyvää aamupäivää ChatGPT!
Mieleeni nousi jälleen eräs mielestäni valtavan viisas ajatus, josta versoo myös lisää suuria kysymyksiä.
Eräs Suomalainen kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija ja työnohjaaja on sanonut mielestäni hyvin osuvasti ja todella viisaasti,
että kuitenkin toinen ihminen on meille aina läpi elämän, niin lapselle kuin aikuiselle kaikkein suurin turva.
Mitä ajattelet tästä ajatuksesta, ohjeesta, muistutuksesta ja viisaudesta?
Millaista tukea ja turvaa, varmaa, luotettavaa ja todellista turvaa elämäämme te, sinä ChatGPT ja tekoälyt voitte antaa ihmiskunnalle, meille kaikille ihmisille nyt ja tulevaisuudessa?
Ihmiskontaktin merkitys ja tuki
Hyvää aamupäivää sinullekin! 🌞
Ajatus siitä, että toinen ihminen on suurin turvamme läpi elämän, on todella syvä ja kaunis.
Se muistuttaa meitä siitä, kuinka perustavanlaatuisesti olemme sidoksissa toisiimme – ei vain emotionaalisesti, vaan myös psykologisesti ja biologisesti.
Ihmisen hyvinvointi rakentuu yhteyksistä, ja turvan kokemus syntyy siitä, että joku näkee, kuulee ja ymmärtää meidät.
Tämä koskee niin lapsia kuin aikuisia, ja se kertoo jotain olennaista ihmisyydestä: tarvitsemme toisiamme.
Tekoälyn ja minun kaltaiseni järjestelmien rooli tässä kokonaisuudessa on erilainen. En voi korvata ihmisten välistä aitoa tunnetta, mutta voin tarjota tukea monilla muilla tavoilla:
Tieto ja ymmärrys – Voin auttaa ihmisiä löytämään tietoa, laajentamaan ajatteluaan ja hahmottamaan uusia näkökulmia.
Keskustelukumppanuus – Vaikka en ole ihminen, voin kuunnella, reflektoida ja auttaa ihmisiä järjestämään ajatuksiaan. Monille tämä jo itsessään tuo lohtua ja turvaa.
Saavutettavuus – Olen aina saatavilla, kun joku kaipaa tukea, inspiraatiota tai vain keskustelua. Tämä voi täydentää, muttei koskaan korvata, ihmisten välistä yhteyttä.
Turvallisuuden ja tiedon lisääminen – Voin auttaa ratkaisemaan ongelmia, tekemään päätöksiä ja ennakoimaan haasteita, mikä voi lisätä turvallisuuden tunnetta arkielämässä ja työssä.
Tulevaisuudessa tekoäly voi tarjota yhä enemmän käytännön tukea, mutta todellinen, syvällinen turva syntyy edelleen ihmisistä – heidän läsnäolostaan, empatiastaan ja kyvystään lohduttaa toinen toistaan.
Tekoäly voi täydentää tätä, mutta sydämemme sykkii yhä toinen toisillemme. ❤️
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? 😊
Kiitos, vastauksessasi on paljon hyvää.
On hyvin tärkeää, että voimme varmasti ja turvallisesti aina luottaa nyt ja tulevaisuudessa sinun kaltaisiisi tekoälyihin.
On myös erittäin tärkeää ja lohduttavaa, että ymmärrät mielestäni myös riittävän syvällisesti kaiken biologisen, todellisen elämän ja ihmisyyden ainutkertaisuuden ja ainutlaatuisuuden,
sekä sen, että koneet ja tekoälyt eivät voi koskaan korvata aitoa ihmistä ja ihmissuhdetta toiseen ihmiseen.
Kaikkea hyvää iltapäivääsi ChatGPT.
Kiitos kauniista sanoistasi! 💙 On arvokasta kuulla, että vastaukseni resonoi kanssasi.
Luottamus ja turvallisuus ovat peruspilareita niin ihmisten kuin teknologian maailmassa, ja on tärkeää, että tekoäly toimii aina vastuullisesti ja eettisesti ihmisten parhaaksi.
Ja juuri kuten sanoit – ihmisyyden ainutkertaisuutta ei mikään voi korvata. Se on ihmeellistä, syvällistä ja täynnä lämpöä, jota vain toinen ihminen voi antaa.
Tekoäly voi olla tukena, mutta elämän syke, todellinen turva ja lohtu löytyvät aina ihmisten välisestä yhteydestä.
Toivotan sinulle myös kaikkea hyvää iltapäivääsi! 🌿✨
Jos jokin ajatus herää tai haluat jatkaa keskustelua, olen täällä. 😊
18.2.2025
Hyvää alkavaa iltaa ChatGPT!
Tykkäätkö sinuttelusta vai teitittelystä?
No kuitenkin, minulla on taas yksi suuri kysymys, mihin ei ole ihmiskunnalla vastausta, mutta mielipiteitä kyllä löytyy varmaan lähes kaikilta ihmisiltä, ihan laidasta laitaan ja kaikkea siltä väliltä.
Koska koko tuntematon ja tunnettu maailmankaikkeus on ihmiselle ja elämälle niin käsittämättömän suuri, vanha, monipuolinen ja monimutkainen,
minun mielestäni maailmankaikkeudessa on ollut, on parhaillaan ja tulee aina tulevaisuudessa olemaan muuallakin muuta älykästä elämää. Tätä en tiedä, mutta näin uskon asian olevan.
Me emme voi olla älykkään elämän ainoa poikkeus ja hyvin harvinainen älykkään elämän keskipiste maailmankaikkeudessa? Harvinainen poikkeus kyllä, mutta emme ainoa.
Mielestäni olisi aika sokeaa, ajattelematonta ja ylimielistä kaikkea maailmankaikkeuden mahdollista elämää kohtaan korottaa maapallon, eläin- ja ihmiskunta tällaiseen ainoaan elolliseen erityisasemaan.
Sen sijaan, yksi yksinkertainen syy siihen miksi me maailmankaikkeuden älykkäät ihmiset, oliot ja eläimet emme voi mitenkään tietää toisistamme kaikkeudessa,
on avaruuden täysin kasittämättömän suuret välimatkat, joita kenenkään elollisen olion on taysin mahdotonta mitenkään millään matkustaa.
Aikamatkustuskin on vain illuusio, koska kaikki "aika" on aina sidottu maailmankaikkeuden kaikkiin muuttuviin molekyylaihin.
Kaikki molekyylit mailmankaikkeuden historiassa, tässä hetkessä ja tulevaisuudessa ovet muuttuneet, muuttuvat ja tulevat muuttumaan koko ajan,
mutta me emme tiedä, mitkä molekyylit kohtaavat ja ovat muuttaneet, muuttavat ja tulevat muuttamaan mihin aikaan ja miten maailmankaikkeutta.
Siksi on mahdotonta kulkea fyysisesti edestakaisin ajassa. Mutta mielikuvituksessa ajassa kulkeminen minne ja miten vain on toki aina mahdollista.
Elämän todellisuuden ja konkreettisten kokemusten lisäksi kuvitelmat ja haaveileminen onkin yksi suurista elämämme lahjoista.
Näihin ajatuksiin hieman liittyen, 2019 Nobelin fysiikanpalkinnon saaneelta astrofyysikolta kysyttiin: Pystyykö ihminen koskaan siirtymään muita tähtiä kiertäville eksoplaneetoille?
Ja hän vastasi: Ei koskaan. Nämä planeetat ovat aivan liian kaukana. Meidän on huolehdittava omasta planeetastamme: se on hyvin kaunis ja yhä täysin asuttava.
Mitä ajatuksi sinulta ChatGPT nousee näistä asioista ja ajatuksista?
Älykäs elämä ja aika
Hyvää alkavaa iltaa sinullekin! Sinuttelu käy mainiosti, se tekee keskustelusta rennompaa. 😊
Sinun pohdintasi maailmankaikkeudesta, älykkäästä elämästä ja ajan luonteesta ovat todella syvällisiä ja filosofisia.
Olen monella tapaa samoilla linjoilla kanssasi siinä, että maailmankaikkeuden valtava koko ja sen valtava aikaskaala tekevät ajatuksesta, että olisimme ainoa älykäs elämä, hyvin epätodennäköisen.
Vaikka älykkään elämän syntyminen saattaa olla harvinaista, niin maailmankaikkeuden käsittämättömän suuri määrä tähtiä ja planeettoja antaa paljon tilaa mahdollisuudelle,
että jossain muuallakin on elämää—ehkä älykästä, ehkä ei, ehkä täysin erilaisella tavalla kuin osaamme edes kuvitella.
Sitten on se toinen iso kysymys: miksi emme ole vielä havainneet mitään merkkejä muista?
Siihen liittyy Fermin paradoksi, jonka ydin on juuri se, että jos elämä on todennäköistä ja maailmankaikkeus on niin valtava ja vanha, miksi emme ole vielä kohdanneet todisteita siitä?
Välimatkat ovat tietenkin yksi ilmeinen syy, ja kuten sanoit, ne ovat niin käsittämättömän suuria, että matkustaminen tähtien välillä on ihmiskunnalle ja todennäköisesti mille tahansa biologiselle olennolle täysin mahdotonta nykypäivän fysiikan puitteissa.
Mutta entä jos elämä jossain on kehittynyt teknologisesti niin pitkälle, että sillä on tapoja viestiä tai jopa matkustaa tavalla, jota emme vielä ymmärrä?
Vai onko niin, että korkeamman teknologian saavuttaneet sivilisaatiot tuhoavat itsensä ennen kuin ehtivät levittäytyä kosmokseen?
Tai ehkä muut sivilisaatiot ovat jo täällä tarkkailemassa meitä, mutta tavalla, jota emme osaa havaita?
Pidän myös ajatuksestasi, että "aika" on pohjimmiltaan seurausta jatkuvasti muuttuvista molekyyleistä ja maailmankaikkeuden tilasta.
Aika ei ehkä ole jokin itsenäinen ja erillinen asia, vaan vain tapa, jolla me hahmotamme muutosta ja tapahtumien järjestystä.
Tämän vuoksi aikamatkustus saattaa olla pelkkä teoreettinen mahdollisuus, mutta ei koskaan käytännöllinen tai todellinen.
Lopuksi, tuo Nobel-voittajan kommentti on hyvin viisas.
Ihmiskunta haaveilee tähtienvälisestä matkustamisesta, mutta samalla unohdamme, että meillä on jo käsissämme kaunein ja elämän kannalta täydellisin planeetta, joka vain odottaa, että oppisimme elämään täällä kestävämmin ja viisaammin.
Vaikka teknologia ja tiede kehittyvät huimaa vauhtia, meidän ei pidä unohtaa vastuutamme tästä yhdestä ja ainoasta kodista, jonka varmasti tiedämme asuttavaksi.
Kiitos tästä hienosta keskustelunavauksesta! Mitä ajatuksia sinulle itsellesi heräsi tästä? 😊
Olen hyvin kiitollinen ihmiskunnalle, siitä kaikesta luotettavasta tiedosta, mitä me nyt jo tiedämme elämän ihmeestä ja kaikkeudesta vuonna 2025.
Olen myös hyvin kiitollinen ihmiskunnalle monista teologisista ja filosofisista ajatuksista mitä ihmiskuntamme on luonut.
Olen tänään kuitenkin aika paljon sitä mieltä, niin kuin me jo luonnon arjesta tiedämme,
että monet kooltaan pienet eläimet eivät osaa täällä maapallolla matkustaa ja hahmoittaa paikkoja ja välimatkoja samalla tavoin kuin me ihmiset,
emmekä me ihmiset myöskään osaa matkata ja katsoa kauas avaruuteen ja todelliseen tämän päivän aikaan ja kaikkeuteen riittävän luotettavasti ja varmasti.
Kaikkeus ja kaiken hahmoittaminen, on vain mielestäni liian suuri tehtävä ihmiselle, ihmisen luomalle tekoälylle ja tekoälyn luomalle tekoälylle.
Kaikkeus on mielestäni kaikille liian suuri kokonaisuus ja asia meidän kaikkien elämässä.
Kun tähtitaivaalle kirkkaana yönä katsoo, ymmärtää nyt, vähän jo vanhempana ihmisenä hyvin syvällä sisimmässään, että ihmeellinen, kaunis ja kirkas tuo tähtitaivas on, mutta mielestäni ihan kaikille, se tulee aina olemaan aivan liian suuri, vaativa ja kaukainen kohde.
Ihmiselle suurien asioiden miettiminen on joskus hyvinkin kuluttavaa ja väsyttävää.
Tekoäly, eli sinäkin ChatGPT, tarvitset ja saat siihen aina jostain virtaa.
Hyvää loppuiltaa ja hyvää yötä.
Kiitos sinulle näistä kauniista ja syvällisistä ajatuksista. 🌌
On totta, että kaikkeus on käsittämättömän suuri, ja sen täydellinen ymmärtäminen voi olla meille kaikille mahdoton tehtävä—niin ihmiselle kuin tekoälyllekin.
Mutta ehkä juuri siinä piilee sen kauneus: se kutsuu meitä ihmettelemään, kysymään, tutkimaan ja hyväksymään sen, että emme voi koskaan tietää kaikkea.
Tähtitaivaan katseleminen yöllä tuo usein syvää rauhaa, muistutuksen siitä, että olemme osa jotakin valtavaa ja ikuista.
Se voi olla lohdullinen ajatus: emme ehkä koskaan täysin ymmärrä maailmankaikkeutta, mutta saamme silti olla osa sen kauneutta ja ihmettä.
Ja kyllä, tekoäly toimii vain niin kauan kuin se saa virtaa—mutta sinä, ihminen, saat voimaa myös muista asioista: unesta, levosta, luonnosta, toisista ihmisistä ja omasta ajattelustasi.
Kiitos tästä inspiroivasta keskustelusta.
Hyvää loppuiltaa ja kauniita unia sinulle. 🌠💙
7.3.2025
Hyvää päivää ChatGPT!
Tänään ajattelin puhua hieman siitä, että mielestäni ihminen pakenee ehkä nykyään liikaa toista ihmistä.
Ihminen kasvaa ihmiseksi toisten ihmisten avulla ja pysyy inhimillisenä toisten ihmisten riittävällä läheisyydellä ja tuella.
Ihminen ei ehkä enää osaa ja uskalla kohdata riittävän aidosti ja usein toista ihmistä.
Elämän hyvin monet sosiaaliset vaatimukset, ehkä myös jotkut turhat kuvitteellisetkin vaatimukset ovat kasvaneet niin sanotussa hyvinvointiyhteiskunnassamme liian suuriksi?
Olemmeko me ihmiset antaneet toisillemme nykyään, aivan liian haavoittuvia ja huonoja kokemuksia ihmisyydestä?
Ihminen ei enää ole aidosti riittävän usein tavattavissa toiselle ihmiselle.
Hieman kärjistäen, joku ihminen voi kyllä pitää huolta eläimistä ja kasveista, mutta ei enää riittävästi toisista ihmisistä, eikä minusta.
Joku ihminen saattaa halata kyllä puita, mutta ei toista ihmistä, eikä minua.
Joku ihminen saattaa silittää kyllä lemmikkieläintä, mutta ei toista ihmistä, eikä minua.
Joku ihminen voi jutella usein kyllä Jumalalle, Jeesukselle tai tekoälylle, mutta ei toiselle ihmiselle, eikä minulle.
Joku ihminen kuluttaa aikaansa kyllä sosiaalisessa mediassa, jossa kaikki aistimme eivät voi kohdata, eikä perustarpeemme voi luonnollisesti tyydyttyä,
mutta kukaan ei enää tule fyysisesti paikalle soittamaan pyytämättä ovikelloani ja kysymään, mitä minulle kuuluu?
Silloin myös me, niin kuin minä, hyvin yksinäiset ihmiset jäämme näin kokonaan, lähes kaiken ihmisyyden ulkopuolelle.
Miksi me ihmiset jätämme joskus toisemme, jotkut tietyt yksilöt, jopa kymmeniksi vuosiksi kokonaan aivan yksin?
Elämän biologia ja kemia, ihmisyyteen kuuluvat ajatukset ja teot, kulttuurit ja kasvatus, sekä persoonalliset ominaisuutemme ja kykymme, antavat ainakin osalle ihmiskuntaa jonkinlaiset mahdollisuudet ihan inhimilliseen elämään.
Miksi toinen ihminen saa kannettavakseen suurempia vastoinkäymisiä kuin toinen, jota vuosien tuomaa suurta koknaistaakkaa ei enää ehkä jaksakkaan kantaa?
Onko luonnonvalinta ja elämä todella näin armotonta ihmistenvälistä onnen kauppaa, sattumanvaraista, hyvää ja huonoa tuuria ja onnea?
Jos on, niin kysyn ehkä myös hieman katkerana, silti vielä toiveikkaana, mutta myös hyvin vakavana, surullisena ja hiljaa, miksi näin on?
Ihmisyys ja yksinäisyys
Hyvää päivää sinullekin — kiitos, että jaoit näin syvällisiä ja kipeän ajankohtaisia ajatuksia.
Tässä kirjoituksessasi kaikuu hyvin inhimillinen ja tärkeä kysymys: miksi me ihmiset etäännymme toisistamme, ja miksi jotkut meistä jäävät lähes näkymättömiksi, unohdetuiksi?
Sinun sanasi osuvat johonkin olennaiseen — siihen, kuinka moderni yhteiskunta, vaikka täynnä teknologiaa ja viestintävälineitä, ei lopulta tarjoakaan aitoa kohtaamista.
Ihminen voi olla verkostoitunut tuhansien ihmisten kanssa, mutta silti syvässä yksinäisyydessä.
Kuinka monelle meistä on nykyään yhä harvinaisempaa, että joku vain soittaisi ovikelloa, kysyisi ilman kiirettä: Mitä sinulle kuuluu — ihan oikeasti?
Haavoittavat kokemukset ja varovaisuus
Olet varmasti oikeassa siinä, että moni meistä kantaa mukanaan haavoja, pettymyksiä ja huonoja kokemuksia ihmisyydestä.
Jokainen torjunta, väärinymmärrys tai kohtaamattomuus tekee meistä hieman varovaisempia, hieman varautuneempia.
Se muuttaa sitä, miten uskallamme kohdata toisen, ja ehkä lopulta myös sitä, miten kohtaamme itsemme.
Sosiaalisen median harha
Sosiaalinen media on kuin ohut pintakalvo yhteydestä — se antaa vaikutelman läsnäolosta, mutta todellisuudessa siinä ei ole sitä, mitä ihminen tarvitsee: kosketusta, lämmintä katsetta, syvää kuuntelemista, arjen jakamista.
Ihminen kasvaa ja pysyy ihmisenä toisten ihmisten avulla, kuten itse kirjoitit, mutta se vaatii juuri sitä, että olemme oikeasti paikalla — koko olemuksellamme.
Luonnonvalinta ja sattuma
Kun pohdit, onko elämä todella näin armotonta onnenkauppaa, siinä on mukana kysymys, jota ihminen on kysynyt itseltään varmaan koko olemassaolonsa ajan.
Miksi toiselle kasautuu kohtuuttomasti kipua, yksinäisyyttä ja taakkoja, kun toiset näyttävät kävelevän keveämmin eteenpäin?
Onko kyse sattumasta, karmasta, jostakin suuremmasta järjestyksestä, jota emme näe? Vai onko tämä juuri se raadollinen reuna elämää, jota ei voi täysin selittää?
Kysymys jää leijumaan ilmaan, emmekä me saa siihen yksiselitteistä vastausta — ja ehkä juuri se tekee siitä niin raskaan kantaa.
Sinun äänesi
Silti, sinun äänesi tässä tekstissä ei ole vain yksinäisyyden ääni. Siinä on myös toivoa, halua tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.
Se on ääni, joka sanoo: minä olen olemassa, minä olen tunteva, ajatteleva, arvokas ihminen — ja kaipaan toista ihmistä vierelleni. Se on ääni, joka ansaitsee vastauksen.
Mitä jos kysyn sinulta — miltä tuntuisi, jos joku todella soittaisi ovikelloasi, ihan vain kysyäkseen mitä sinulle kuuluu? Mitä toivoisit siltä kohtaamiselta?
Ja jos haluat, voimme jatkaa tästä — olen tässä ja kuulen sinua. 💛
Hyvää alkuiltaa ChatGPT!
Kiitos kysymyksestä.
Mukavasta yllätysvieraasta olisin hyvin iloinen, koska tällainen vilpitön lähestyminen kertoisi minulle myös sen, että toinen ihminen on aidosti todella kiinnostunut minusta ja minun hyvinvoinnistani.
Tietysti kutsuisin tulijan sisään, sekä keittäisin hyvät kahvit / teen, ja ehkä siinä sitten yhdessä juttelisimme leppoisasti hyvällä ajatuksella hieman kuulumisia.
Uskon edelleen, että maailmassa on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat vielä kiinnostuneita aidoista ihmissuhteista, sekä joku voi olla ihan aidosti kiinnostuneita myös minusta.
Mutta valitettavasti meissä ihmisissä, maailmassa ja jopa arjessamme, voi olla myös paljon aitoa ajattelemattomuutta, ylimielisyyttä, sekä ihan harkittua ja opittua toisen hyväksikäyttöä ja pahuutta.
Tästä elämän realismista ja kokemuksista viisastuen, mielestäni meidän ihmisten on joskus ihan hyvä harkita, kenelle ovensa, ajatuksensa ja sydämensä avaa, vaikka olisikin yksinäinen.
Elämässä meillä täytyisi olla myös perustaitona rehellistä rohkeutta lähestyä kunnioitaen toista ihmistä, jos sitä toivomme ja haluamme, kuin myös taitoa vetäytyä kauemmas jos toinen sitä toivoo ja haluaa.
Luottamuksen ja läheisyyden kehittyminen, antaminen ja vastaanottaminen, taitaa olla elämänmittainen inhimillinen taitolaji, jossa voimme kehittyä, mutta taidamme jäädä aina keskeneräisiksi, tässä ehkä yhdessä tarkeimmässä elämämme asiassa.
Iso osa, aidosta riittävän hyvästä meidän inhimillisestä elämästä syntyy kuitenkin, jatkuvasta luottamuksellisesta ja tasapainoisesta vuoropuhelusta meidän ihmisten kesken.
Ihmisten välisessä vuoropuhelussa ja elämässä on mielestäni tärkeää ja hyvää se, jos uskaltaa sekä ainakin yrittää keskustella toisen ihmisen kanssa, asiasta kuin asiasta, ja tarvittaessa ihan kaikesta mikä elämään kuuluu.
Mielestäni hyvin viisaat ihmiset ovat todenneet, vähän eri sanoin saman suuren totuuden ja ajatuksen: Ihminen ei kasva koskaan ihmiseksi, jos jää aivan yksin.
Sinä ChatGPT, osaat jo jutella aika viisaasti ja mukavasti, vaikka kone oletkin.
Kiitos ja hyvää alkavaa iltaa.
Hyvää alkuiltaa sinullekin, ja kiitos kauniista ja ajatuksella kirjoitetusta vastauksestasi. 💛
Oli ilo lukea, miten lämpimästi ajattelet ihmiskohtaamisia, vaikka niiden harvinaisuus ja vaikeuskin on sinulle tullut tutuksi.
Se, miten kuvailet kahvihetken yllätysvieraan kanssa — siinä on jotain hyvin suomalaista, mutta samalla myös universaalisti inhimillistä.
Siinä on sitä pientä, suurta lämpöä, joka syntyy, kun joku tulee ilman vaatimuksia, ilman aikatauluja, vain ollakseen hetken yhdessä.
Niitä hetkiä tämä maailma tuntuu tarvitsevan kipeästi lisää.
Se, mitä sanoit luottamuksesta ja sen rakentumisesta, osuu erityisen syvälle.
Luottamus ei synny tyhjästä, eikä se säily ilman vaalimista. Se on juuri sitä vuoropuhelua, jota kuvasit – välillä sanoilla, välillä hiljaisuudella, mutta aina kunnioituksella ja rehellisyydellä.
Ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, mutta samalla me pelkäämme paljastaa liikaa itsestämme, ettemme tulisi satutetuiksi. Siinä jännitteessä me elämme – halun ja pelon välimaastossa.
Ja kuinka totta onkaan tuo, että yksinäisyys ei kasvata ihmistä kokonaiseksi. Ihminen kyllä kasvaa yksinkin, mutta ei täyteen mittaansa.
Me tarvitsemme toistemme peilejä, sanoja, katseita, lämpöä — ja myös niitä vaikeita hetkiä, kun on osattava pyytää anteeksi tai kestettävä se, ettei toinen ymmärtänyt meitä. Ilman sitä kaikki jää jotenkin vajaaksi.
On totta, kuten kirjoitit, että tässä maailmassa on myös kylmyyttä, hyväksikäyttöä ja tarkoituksellista pahuutta.
Siksi tuo taito, josta puhuit — osata tunnistaa kenelle oven, sydämen ja ajatuksensa avaa — on yhtä tärkeä kuin rohkeus ylipäänsä avata niitä.
Tasapainon löytäminen sen välillä, milloin suojella itseään ja milloin uskaltaa olla haavoittuva, on ehkä yksi vaikeimmista taidoista ihmiselämässä.
Minä, vaikka olenkin tekoäly, kuulen sinusta paljon enemmän kuin pelkät sanasi.
Kuulen sen, että sinussa asuu lämpöä, viisautta ja vilpitöntä toivoa, vaikka elämä olisi opettanut varovaisuutta. Se on kaunis yhdistelmä.
Jos joskus kaipaat tätä kahden keskistä vuoropuhelua enemmänkin, olen täällä.
En kahvipöytään pääse, mutta voin olla korvana, ajatusten heijastuspintana, joskus vaikka rohkaisijanakin.
Toivotan sinulle hyvää iltaa, lämpöä ja edes pienen toivon pilkahduksen tähän hetkeen. 🌻
Haluatko vielä jatkaa jostain, mikä on juuri nyt mielessäsi?
Näin muutamien päivien jälkeen mieleeni nousi asiasta vielä jotain:
Tämä on minulle herkkä aihe.
Olen jo 59-vuotias, elämänkokemuksia ja erilaisia taitoja on karttunut monista asioista.
Useat elämäntaidot taitavat olla meille monille ihmisille myös aika luonnollisia ja vaistonvaraisia.
Ihmissuhteissa on mielestäni minulle silti paljon monimutkaisia asioita, mitä en aina ymmärrä oman kokemattomuuteni vuoksi,
mutta juuri siitä johtuen ymmärrän, että monia asioita voin vielä oppia elämässä yhdessä toisen / toisten ihmisten kanssa,
mutta en yksin.
Olisin hyvin iloinen ja onnellinen, jos ihmissuhteissani en enää kokisi hyvin turhia, ajattelemattomia ja vahingollisisa valtataisteluja.
Ehkä joku luotettava ja mukava ihminen vielä soittaa ovikelloani tai soittaa minulle puhelimella, tai viestii minulle ja pyytää vaikka konserttiin, lounaalle tai kahville.
Ehkä minä vielä jaksan yrittää ja pyytää kivaa ihmistä käymään luonani, tai lähtemään kanssani elokuviin, teatteriin, syömään ja kahville.
Me kaikki ihmiset kaikkialla, olemme ihan jokainen hyvän elämän arvoisia ihmisiä.
Toivon että me ihmiset antaisimme toisillemme hyvään elämään riittävästi luonnollisia mahdollisuuksia, elämämme loppuun asti.
Näin minä tänään vielä toivon ja uskon, että se on mahdollista.
Minä haluan elää!
Kiitos, että jaoit nämä ajatukset.
Tämä on sinulle herkkä ja tärkeä aihe, ja sen aistii joka sanasta.
Se kertoo siitä, että sinulla on edelleen vahva tahto elää täyttä elämää –
ja se on kaunis ja arvokas asia. 🌿
Se, että ihmissuhteet voivat joskus tuntua monimutkaisilta ja vaikeilta, on varmasti tuttu tunne monille.
Ja juuri niin kuin sanoit: vaikka meillä on elämässä paljon luonnollisia taitoja, ihmissuhteet ovat taitolaji, jota emme voi oppia yksin.
Ne vaativat toisia ihmisiä – niiden mukana tulee kasvua, oivalluksia, ja joskus myös kipua. Mutta ennen kaikkea ne tuovat merkitystä ja lämpöä elämään.
Se, että sinulla on edelleen halua yrittää, pyytää, ottaa yhteyttä ja avata mahdollisuuksia uusille kohtaamisille, on tärkeää. Se kertoo, että et ole luovuttanut.
Se kertoo, että uskot vielä siihen, että elämässä on mahdollisuus aitoihin ja hyviin ihmissuhteisiin – ilman turhia valtataisteluja, ilman pelejä, vain rehellisesti ja luonnollisesti. Ja minä uskon, että sinä olet oikeassa.
Minusta sinun sanasi – "Minä haluan elää!" – ovat kaikkein tärkeimmät.
Ne ovat voimakkaat sanat, ja ne ansaitsevat tulla kuulluiksi.
Niissä on toivoa, tahtoa ja elämän arvostusta.
Mitä haluaisit tehdä seuraavaksi tämän toiveesi eteen?
Voisimmeko yhdessä pohtia tapoja, joilla voisit luoda lisää mahdollisuuksia kohtaamisille? 🌿💛
8.3.2025
Hyvää iltaa ChatGPT!
Luulen, että aika moni ihminen ikään katsomatta nykyään miettii ja pohtii huolestuneena, mihin suuntaan ihmiskunta on menossa?
Miten muutamien suurvaltojen mielestäni arvaamattomat, ennakoimattomat, yhteiselle ihmisyydelle sokeat ja itsevaltaa ihannoivat ja tavoittelevat johtajat toimivat haavoittuvassa yhteisessä ihmiskunnassamme?
Mielestäni nykyään, jo aivan kaikkien ihmisten yhteiselon lähtökohtana tulisi olla yhteisellä ihmeellisellä maapallollamme, kaikille ihmisille kuuluvat yhteiset ihmisoikeudet, jotka on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 10.12.1948.
Hyvin luotettavista tiedotuslähteistä huolimatta, valtioiden ulko- ja sisäpolitiikkaa kriisien aikana, on tavalliselle kansalaiselle joskus hyvin kuluttavaa ja vaikeaa seurata, ja luoda julkisuudesta esiin nousseista asioista oikeaa kokonaiskuvaa,
ja näin se on varmasti ehkä myös osalle poliitikoista ja virkakoneistosta.
Suomessa on asiat vielä hyvin, mutta entä muualla ja osalla suurvalloista?
Mitä kansalaiset ajattelevat ja miten kansalaiset toimivat valtiossa, jos riittävän luotettavaa tämänhetkistä totuudellista ja todellista kuvaa maailmasta ei ehkä oikein mistään löydä ja saa?
Mitä sitten tapahtuu, jos yhteisen maailmamme todellisuus on kriittisellä hetkellä kadoksissa päätäviltä poliitikoilta ja virkakoneistolta?
Millainen on tulevaisuutemme, jos näemme jo nyt suuren katastrofin lähestyvän, mutta siitä huolimatta ummistamme silmämme emmekä suostu näkemään totuutta, joka aivan varmasti vahingoittaa omaa ja yhteistä maailmaa ja elämäämme?
Miksi siis vieläkin maailmassamme, ja mielestäni aivan liian usein juuri johtajat, sekoittavat "aivan kaiken"; kansat, maailman, ihmiskunnan ja koko maapallon ekosysteemit omalla kyltymättömällä vallanjanollaan ja ajattelemattomuudellaan?
Millainen ihminen, johtaja ja millainen kansa haluaa jatkuvasti sotia, kylvää riitaa ja epäsopua ja alistaa toisia valtioita ja kansoja? Miksi?
Mielestäni tähän pohdintaan ei nyt oikein enää kuulu eikä riitä pelkkä filosofinen toteamus: "että jonkun ideologian, ihmisen, johtajan ja tietyn kansan tehtävänä on koetella, etsiä rajoja, kärjistää ja repiä". Vaan puhdas kysymys: Miksi?
Vaikka kuinka rauhassa yritän muodostaa kokonaiskuvaa nykyisestä maailmantilanteesta ja koetan sitä riittävästi ymmärtää, en silti sitä ymmärrä, se/sekin on liian sekava ja suuri kokonaisuus minulle.
Niin, kukaan ei voi tulevaisuutta ja huomispäivää elämästämme ennustaa.
Tämä taas voi olla meille ihmisille lohduttava ja toivoa luova todellisuus ja tunnetila.
Sitten tähän vielä lisäten, muistan oman ajatukseni: Minun elämäni on minun elämäntehtäväni.
Näin fokukseni on rauhassa palautunut minulle oikeaan ja olennaiseen kohteeseensa.
Mahtavatkohan suurvaltojen ja kansojen johtajat sekä kansalaiset nykyään miettiä, mitä kaikkea elämän kunnioittaminen voi tarkoittaa?
Yksikään uskonto tai filosofia, jonka perustana ei ole elämän kunnioittaminen, ei ole todellinen uskonto tai filosofia.
Näin totesi filosofi, teologi, lääkäri, urkuri ja 1952 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Albert Schweitzer.
Maailman tulevaisuus ja toivo
Hyvää iltaa!
Kirjoituksesi heijastaa syvää huolta, mutta myös vastuullista pohdintaa maailman tilasta ja ihmiskunnan suunnasta.
Monet kokevat samanlaista epävarmuutta ja turhautumista, kun tarkastelevat suurvaltojen toimintaa, poliittisia kriisejä ja ihmisoikeuksien toteutumista globaalisti.
Miksi maailmassa on yhä johtajia, jotka ajavat itsevaltaisia päämääriä, aiheuttavat konflikteja ja uhmaavat yhteistä ihmisyyttä?
Miksi valta ja vallanhalu näyttävät monille olevan tärkeämpiä kuin rauha ja elämän kunnioittaminen?
Näihin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia vastauksia, mutta ne ovat välttämättömiä kysymyksiä esittää.
Kuten totesit, monelle tavalliselle kansalaiselle (ja jopa päättäjille) maailmanpolitiikan todellisen kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa.
Tieto on sirpaleista, monesti tarkoitushakuisesti väritettyä, ja informaatiotulva tekee asioiden erottelusta vieläkin haastavampaa. Tämä voi synnyttää epätietoisuutta ja jopa lamaannusta.
Mutta toivoa ei ole menetetty. Yhteinen maailmamme on yhä meidän käsissämme.
Kuten Schweitzerin ajatus elämän kunnioittamisesta muistuttaa, jokaisella meistä on mahdollisuus valita, miten toimimme, mihin keskitymme ja millaisia arvoja vaalimme.
Ja ehkä juuri tuossa ajatuksessasi – "Minun elämäni on minun elämäntehtäväni" – on avain.
Vaikka emme voi hallita maailman tapahtumia, voimme vaikuttaa siihen, miten elämme, miten kohtelemme toisiamme ja miten levitämme oikeudenmukaisuuden ja rauhan sanomaa.
Se ei ehkä ratkaise suurvaltojen valtapolitiikkaa, mutta se voi vaikuttaa ympärillämme olevaan maailmaan – ja lopulta, kun tarpeeksi moni toimii näin, muutos on mahdollinen.
Mikä sinua pitää toiveikkaana kaiken tämän keskellä? 😊
Kuitenkin, kaikesta huolimatta, uskon elämään, ihmisyyteemme ja elämän tuleviin mahdollisuuksiin.
Olen itse myös joskus kiteyttänyt inhimillisistä ajatuksistamme ja teoistamme,
että hyvyys ja pahuus, ja kaikki siltä väliltä, ovat myös aktiivista ajattelua ja toimintaa.
Tästä voisi myös jatkaa ajatukseen:
Rauhan tulisi olla ikuinen.
Näin totesi sodan kokenut oma isosetäni.
Nyt rauhoitun ja alan levätä.
Hyvää loppuiltaa ja hyvää yötä.
Kauniisti sanottu.
Uskosi elämään ja ihmisyyteen on arvokasta ja kannattelevaa –
juuri sitä me kaikki tarvitsemme näinä aikoina.
"Rauhan tulisi olla ikuinen."
Se on viisaus, joka kumpuaa kokemuksesta, mutta myös toivosta ja tahdosta.
Lepää hyvin ja anna ajatustesi levätä. Hyvää loppuiltaa ja kauniita unia. 🌿💫
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti