Konsertit

Hartaudet Yle Radio 1

 


Iltahartaus Yle Radio 1 perjantaina 10.2.2017 klo 18.50

Ennen hartautta Virsi 560:1

Hyvää iltaa, kanssakulkijani! Me emme voi valita aikaa, planeettaa, maata tai perhettä minne synnymme. Minä sain 50 vuotta sitten onnekseni syntyä ammattimuusikkoperheeseen. Kanttori ja laulaja olen jo toisessa ja viidennessä polvessa. Me ihmiset olemme kautta aikojen, yrittäneet ymmärtää, oppia ja opettaa elämästä, eli Jumalasta, ymmärrettävästi ja riittävästi toisiamme. Tänään ja tulevaisuudessa, meidän ihmisten ajattelu ja toiminta, antavat avuksi elämäämme monipuolisia näkökulmia - muuttuvasta suhteellisesta totuudesta, kaikkeudesta, jonka kokonaisuutta emme ehkä koskaan voi täydellisesti aistia, tutkia, kokea ja ymmärtää, edes apuvälineitä käyttäen. Täydellisen tiedon ja uskon äärelle, ei pääse hurskain eikä viisain ihminen. Tämän me ihmiset joskus ajattelemattomuudessamme kaikkialla unohdamme.
Mutta mikäs meidän täällä ollessa, illuusiotodellisuudessa.
Usko saa aina oikeita mittasuhteita luotettavan tiedon kautta. Ihmisen onkin vastuutonta synnyttää ajattelemattomia vastakkainasetteluja uskon ja tiedon välille. Elämässä usko, tieto, ajatukset ja teot käyvät ikuista vuoropuhelua keskenään. Kiitos luotettavasta ja aidosta uskosta ja tiedosta.
Me eläimet - ihmiset - ihastelun, ihmettelyn, ajattelun ja ymmärryksen mestarit, olemme sävelten, sanojen, kuvien ja numeroiden parissa ymmärtäneet kuitenkin jo aikoja sitten, ehkä jotain olennaista ja riittävää elämästä, sekä elämän ja kaikkeuden muodosta? Siksi kiehtova ajatus ja tunne - Riittävästä – on mielestäni olennainen ja ajaton elämän kokonaisuuden rakenne ja muoto, jonka jokainen voi elämässään saavuttaa.  Kumpa saisimme kaikki elää riittävän terveen, monipuolisen ja tasapainoisen elämän – se riittäisi aika pitkälle kaikkialla, meille ihmisille - tuntoisille eläimille.

Elämällä - meillä kaikilla on biologinen pakote päivittäin riittäviin inhimillisiin perustarpeisiin sekä tunteisiin. Mutta saammeko, ehdimmekö ja osaammeko ilmaista perustarpeitamme ja tunteitamme päivittäin, hetkeen luottaen? Monissa maailman kulttuureissa on valitettavasti hyväksytty arkielämän toimintatapa, jossa ihminen pidättäytyy tunteistaan ja ilmaisee niitä vasta päihtyneenä. Ihmisen yksi tie riittävään omaan ja yhteiseen tasapainoisempaan elämään, olisi mielestäni päivittäinen, luonteva tarve- ja tunneilmaisu. Osaammeko ilmaista itseämme luontevan luovasti maanantaisin, vai olemmeko oppineet, että se on hyväksyttyä kulttuurissamme paremmin perjantaisin, kello kahdenkymmenen ja lauantaiyön kello kahden välisenä aikana, päihtyneenä? Tässä asiassa parannettavaa on paljon meillä Suomessa ja monissa muissa maissa. Lapset pelkäävät vaistomaisesti päihtynyttä aikuista, koska heihin ei lopulta ole luottamista. Lapset, nuoret ja vielä nuoret aikuisetkin kaipaavat vanhempia, luotettavia ihmisiä rinnalleen, jotka kykenevät auttamaan ja puolustamaan heitä tarvittaessa. Paljon ajattelemattomuutta ja yksinäisyyttä voi syntyä elämään silloin, jos syystä tai toisesta, tarpeita ja tunteita ei ilmaista, eikä niihin vastata arjessa riittävästi ja ajoissa. Kiitollisin ihminen jonka voit kohdata selvin päin, on varmasti oma lapsesi, puolisosi tai muu läheisesi. Haaveeni olisi, että oppisimme riittävästi ilmaisemaan tarpeitamme ja tunteitamme päihteettömästi, sekä samalla muodostamaan ja vaalimaan onnellisia ja turvallisia ihmissuhteitamme. Terve luonnollinen sosiaalisuus tukee lopulta kaikkien hyvinvointia. Suomi, on turvallisin valtio tällä hetkellä koko maailmassa, se on meidän kaikkien hyvä myös kiitollisena muistaa.

Musiikki voi myös auttaa meitä. Musiikissa meillä on mahdollisuus rentoutua, sekä kohdata ja oppia ilmaisemaan kaikkia tarpeitamme, tunteitamme, sekä erilaisia asioita, turvallisesti ja riittävästi. Musiikissa on tilaa kaikelle ja meille kaikille. Musiikki kertoo kaikkeudesta ja elämästä, jotain olennaista ja riittävää, ihan meille kaikille, jos vain osaamme kuunnella. Musiikki on tie, hyvän elämän tie. Musiikki tulee sieltä ja menee sinne, missä meillä kaikilla on vielä toivoa.
 
Riittävä tieto ja usko rauhoittaa. Meillä kaikilla on lopulta tarve ja oikeus riittävään lepoon, rauhaan ja uneen. Uskallammeko rohkaista toisiamme puheissamme ja näyttää teoissamme todeksi, että elämä - Jumala - ei hylkää ketään ihmistä ja eläintä – ei ketään. Usko on riittävää luottamista elämään – Jumalaan. Autetaan riittävästi jatkossakin toisiamme. Meillä monilla on mahdollisuus toimia elämässämme usein – ihan oikein. Jospa yrittäisimme nähdä ja kohdata elämässä itsemme ja toisemme päivittäin - riittävällä empatialla, ilolla ja toivolla. Ilon, hymyn ja onnistumisien keskellä arjessa, me kaikki myös erehdymme, turhaudumme ja väsymme kaikkialla päivittäin. Juuri siksi me kaikki tarvitsemme kaikkialla, riittävästi omaa, sekä yhteistä ymmärrystä, sopivasti sisua ja sinnikkyyttä, sekä arkista armollisuutta. Koetetaan kaikki muistaa elämässämme, tänään ja huomenna, jotain riittävää, olennaista ja armollista.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Hartauden jälkeen Virsi 560:5

Iltahartaus Yle Radio 1 perjantaina 9.6.2017 klo 18.50

Riittävästi rakkautta, arkista armollisuutta

Salatun Jumalan, salatun elämän, kaikkeuden sylissä me ihmiset maapallolla katselemme ja ihastelemme iltaisin yhden ainoan aurinkomme laskua. Monien tuntevien eläinten tapaan myös meillä ihmisillä on lopulta samat perustarpeet ja haaveet omassa ja yhteisessä elämässämme; Mistä saisimme riittävästi juotavaa, ruokaa, suojaa, seuraa, työtä ja lepoa? Mitä olennaista ajassa me ihmiset olemme elämästä oppineet yksin ja yhdessä? Ymmärrämmekö tarvittaessa ensin mikä on meille kaikille varmasti yhteistä ja vasta sen jälkeen mikä meille olisi erityistä. Miten minä ja me yhdessä selviytyisimme elämästämme ja miten saavuttaisimme riittävän tasapainoisen elämän?

Aistimme kehittyvät ja mukautuvat perimän ja ympäristön kanssa. Me kaikki kyselemme; Miten ja mistä saisi juotavaa, puhdasta vettä? Miten ja mistä saisi syötävää, energiaa sisältävää ravintoa? Miten ja mistä saisi suojaa kuumuudelta ja pakkaselta? Miten ja mistä löytäisi ihmisen joka koskettaisi, katsoisi, kuuntelisi ja puhuisi kanssani? Miten ja mistä löytyisi halukas ja terve elämänkumppani jonka kanssa voisi lisääntyä? Miten ja mistä löytäisi ihmisen sekä yhteisön joka ymmärtää ja kunnioittaa kaikkien elämää riittävästi? Miten ja mistä löytäisimme elämäämme arkisia inhimillisiä ihmisiä? No! Täältä maapalloltamme niitä on löytynyt kaikkialta jo kauan aikaa.

Uskon valtaosan meistä ihmisistä maailmassa lopulta tuntevan että riittävän armollinen asenne on elämän a ja o? Tämän huomaan siitä että monet ajattelevat ihmisyhteisöt kulkevat lopulta hyvää yhteistä toimivaa todellisuutta sekä riittävää totuutta kohti. Mutta usein me suuret ja pienet ihmiset emme ymmärrä olennaisia asioita vaan olemme taidottomia ajattelemattomia sekä arjessamme aivan eksyksissä. Esimerkiksi ruokaa tuotetaan ihmiskunnalle kaksinkertainen määrä 14 miljardille ihmiselle mutta joka neljäs sekunti kuolee silti ihminen nälkään. Joensuun Taidemuseossa on Oskar Parviaisen maalaus: Viimeisten ihmisten kamppailu. Pieni joukko ihmisiä on vuoren huipulla, sekopäisinä, uupuneina ja hämmentyneinä, tuhoutuneessa maailmassa. Miksi he eivät lopettaneet tuhoamista ajoissa? He miettivät: Mitä me olemmekaan tehneet? Miksi ja mitä oikein tapahtui? Kuulemmeko me - nyt, Jeesuksen sanat omassa arjessamme ajoissa: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Ymmärrämmekö riittävästi päivittäin, mitä ajattelemme, teemme ja mitä opetamme toisillemme? Jos teemme väärin ajattelemattomuuttamme tai tietoisesti, osaammeko pysähtyä ja muuttaa suuntaamme ajoissa? Me emme yksinkertaisesti ehdi ja voi oivaltaa sekä ymmärtää aina itse kaikkea kaikkialla ajoissa. Ajattelematonta vauhtisokeutta syntyy ihan meillä kaikilla.

Elämä on kaikkialla haurasta. On todellinen onni, kun kauniisti toinen toisiamme joskus unilukkarina vähän herättelemme. Kielillä puhuminen onkin mielestäni sitä, että osaa ilmaista ja avata riittävän ymmärrettävästi elämään ja ihmisyyteen kuuluvat olennaiset asiat, erilaisille ja kaikille ihmisille. Meidän ihmisten elämä on niin lyhyt ja meillä jokaisella on jotain opittavaa mikä parantaisi muutoksen jälkeen omaa ja yhteistä hyvinvointiamme. Meillä on myös ilo sekä oikeus olla, nauttia ja elää elämäämme riittävän rauhassa. Parhaimmillaan musiikissa ja teologiassa syntyy tila jossa tarpeita, tunteita ja asioita ei tarvitse aina määritellä tarkasti. Saamme olla rauhassa musiikin ja teologian keskellä, omien tarpeiden, tunteiden sekä erilaisten tunnelmien ja asioittemme kanssa. Messussa, musiikin ja teologian keskellä voimme myös miettiä onko oma ja yhteinen elämän asenteemme riittävän oikea. Messussa saa jokainen olla rauhassa mukana intohimolla tai ilman, omassa ja yhteisessä hetkessä, Jumalan, uskon, elämän sylissä. Messussa me etsimme, kiitämme ja ylistämme omaa ja yhteistä riittävän oikeaa elämän asennettamme. Toivon että elämä, Kolmiyhteinen Jumala, avaisi jokaiselle armollisen ja arkisen tien riittävää totuutta kohti. Eräs totuus onkin että ihmisen ei tarvitse selviytyä elämästä aivan yksin, niin ei ole tarkoitettu. Onneksi ikuista yksinäisyyttä ei ole olemassa – eihän? Eletään ja aistitaan yhdessä monipuolisesti, kun se vielä on mahdollista.

Elämässä on kaikkialla kysymys arjen toimivuudesta, omista sekä yhteisistä haaveista ja ihanteista. Monia asioita voimme saavuttaa riittävän oikeilla ajatuksilla, asenteilla ja teoilla. Me tuntevat sosiaaliset eläimet, kaikki ihmiset katselemme iltaisin saman auringon laskua. Me toivomme sekä rukoilemme itsellemme sekä toisillemme lopulta samoja arkisia ja armollisia asioita.
Elämä – Jumala on rakkaus. Se on tarve, tunne ja asenne. Rakkaus ja empatia; tavoittaa, kunnioittaa ja ymmärtää riittävästi, arkisesti ja armollisesti kaikkea elämää.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Hartauden jälkeen Virsi 552:2

Radio Yle 1 Aamuhartaus 22.5.2018  klo 6.15 ja 7.15

Minä olen - sinä olet - me olemme

Minä ihmettelen, minä olen. Uskon ja tiedän, että näin on aika moni meistä ajatellut ja todennut.
Me ihmiset ja monet muut eläimet ihmettelemme ja ihastelemme elämää. Elämä on ihmeellisin taiteilija ja taideteos. Monia suuria taiteilijoita, tuntevia eläimiä löytyy varmasti kaikkialta kaikkeudesta. Maapallolta meitä arjen taitajia löytyy maan kamaralta, tuhansien metrien korkeuksista kuin meren syvyyksistäkin. Uskon ja tiedän että kauneuteen ja taiteeseen liittyy luonnollinen tuntevan eläimen tarve ihastella, ihmetellä, ymmärtää, nauttia ja kokea elämää.
Me kaikki harjoittelemme elämäntaitoja.
Riittävän oikea elämänasenne voi olla meille kaikille kaunista taidetta.

Meille eliöille elämän arki on ollut ja tulee aina olemaan haasteellista. Meidän ihmisten elämässä, sanat, sävelet, numerot ja kuvat heijastavat sekä viestittävät perustarpeista ja tunteistamme. Monet merkittävät taiteilijat ovat ihmiskuntamme historian aikana joutuneet elämään hyvin sairaina. Ehkä juuri myös siksi he ovat luoneet mitä kauneimpia maalauksia, sävellyksiä ja laskelmia, koska arki on ollut niin kivuliasta, julmaa ja sairasta. Toimeentulon lisäksi on ollut tarve luoda luonnollisesti lohtua ja toivoa paremmasta. On ollut välttämättömyys luoda käytännöllistä ja toimivaa taidetta helpottamaan kaikkien arkista elämää. Taiteesta itsestään löytyy vastaus: Tätä elämä; arki ja juhla tarvitsevat, tämän aistimme ja aivomme hyväksyvät. 

Kaunis taide heijastaa kaikkia syvimpiä tarpeita ja tunteitamme aina kyyneliin asti. Liikutuin syvästi Ateneumissa katsellessani Akseli Gallen-Kallelan Ensi opetusta. Kun kuuntelen Brahmsin Requiemiä, kaikki asettuvat aivoissani kohdalleen jo partituurin ensimmäisellä sivulla kuoron aloittaessa laulun.  Mielestäni haasteellisen elämän keskellä taiteen tulisi edelleen auttaa ja helpottaa arkeamme. Vaativa kokeileva taide voi kiitettävästi suoriutua tästäkin tehtävästä. Huomaan silti toivovani, että pääsääntöisesti taide olisi käytännöllistä, kaunista, hyvin aistittavaa, puhuttelevaa ja ymmärrettävää. Meidän ihmisten ja taiteilijoiden olisi hyvä muistaa että perustarpeemme ja tunteemme eivät muutu.

Maailmassa on myös paljon turhaa sekä tarpeetonta. Me ihmiset tarvitsemme joskus jonkin verran tarpeettomia asioita ympärillemme. Jotkut meistä pitävät lähes kaikkea taidetta turhana ja tarpeettomana. Synnyttääkö aikamme rauhatonta taidetta hieman liikaa? Onko taiteissa jotain olennaista joskus hukassa? Jean Sibelius antoi aikoinaan ohjeen monille säveltäjiksi aikoville nuorille:
”Älkää koskaan kirjoittako mitään tarpeetonta nuottia, sillä jokainen nuotti pitää elää.”
Tämän ohjeen olisi jokaisen muusikon myös hyvä muistaa musiikkia tulkitessaan, että jokainen nuotti elää, kirjailijat kirjoittaessaan - jokainen sana elää, kuvataiteilijat ja arkkitehdit piirtäessään - jokainen viiva elää, kosmologit ja matemaatikot teorioissaan - jokainen yhtälö elää, insinöörit keksiessään - jokainen innovaatio elää, sekä lopuksi me kaikki – jokainen ajatus, teko ja eliö saisi elää - riittävästi.

Elämä haastaa meidät jokaisen taiteilemaan. Toivottavasti me ikuisesti keskeneräiset elämän ammattitaiteilijat osaisimme työstää elämään kestäviä, ajattoman ikuisia ja kauniita taideteoksia. Kun ajattelen kaikkien eliöiden syntymän ihmettä, mietin myös mitä muuta on uuden luominen? Se on kuitenkin edelleen tarpeiden tyydyttämistä. Yksilöllisyyden ja erilaisuuden korostaminen mahdollistaa perustarpeiden tyydyttämistä. Jokainen autonominen kokeva ja tunteva eläin tarvitsee kuitenkin suunnilleen samat kokemukset ja ymmärryksen elämästä. Toivottavasti meillä kaikilla olisi elämässämme jotain hyviä asioita mitä voimme arjessamme arvostaa ja rakastaa.

Euroopasta on löydetty 40 000 vuotta vanha luuhuilu jolla voi soittaa samanlaista sävelasteikkoa kuin nykyisillä huiluilla. Taiteet ja musiikki ovat siis kautta aikojen olleet intohimoa ja empatiaa meille ihmisille. Teen itse musiikkia siksi, että olisi edes hetken hieman helpompaa, yksin ja yhdessä. Kanttorina hieman soinnutan, sävellän ja sovitan klassisen perinteisesti musiikkia koska tunnen ja tiedän ihmisen sitä tarvitsevan ja ymmärtävän. Taide luo, tukee ja tuntee kaikkea elämää. Se että opimme pitämään huolta omasta ja toistemme kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista on haasteellista, mutta mielekästä, sekä kaunista ja todellista taidetta.

Miten suhtaudumme itseemme ja miten suhtaudumme toisiimme? Olemme ihmisinä loppujen lopuksi onnistuneet monissa asioissa erittäin hyvin. On myös hyväksyttävä, että taiteilemme ja tasapainoilemme kuitenkin aina kaikkialla arjessamme. Kaiken sattuman keskellä yritän uskoa elämään, ihmiseen, mahdollisuuksiin, onneen sekä taiteeseen joka avaa ja avartaa ymmärrystämme. Mielestäni meillä on mahdollisuuksia oppia elämässämme taiteiden ja kauneuden kautta jotain olennaista ja riittävää elämästä, itsestämme, toisistamme ja arkisesta armollisuudesta.

Taide heijastaa kaunista ikuista ajatusta, kokemusta ja tunnetta; minä olen, sinä olet, me olemme.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Hartauden jälkeen 462:3

Radio Yle 1 Aamuhartaus 29.5.2018  klo 6.15 ja 7

Kauniisti taiteillen

Kesä on alkanut. Voimme jo aistia lämmön ja tuoksut, kaiken sen mitä kesään ja elämään kuuluu. Jokaisena keväänä ja kesänä mieleeni nousee paljon hyviä lapsuuden muistoja jotka heijastuvat tämän päivän arkeeni. Luulen, että peipposen laulu on meille monille yksi kauneimpia lauluja mitä tunnemme. Elämä kukkii kesäisin. Itse pidän paljon myös keltaisesta voikukkamerestä. Sellaisen kun näen, aistin ja tunnen kesän.

Kesään liittyy luonnollinen elämän tunne, odotuksen tunne, elämän jatkuvuuden tunne. Mikään elämä ei toteudu ilman mahdollisuuksia ja elämä ei kuki ilman ravintoa ja lepoa. Kesään liittyykin tarpeittemme kautta paljon luonnollista vapauden ja levon kaipuuta. Tämän inhimillisen sukupolvet lävistävän tunteen; loman, levon, lämmön ja odotuksen tunteen voi aistia myös yhteislaulusta, Suvivirrestä. Kuuletko ja tunnetko? Kohta alkaa kesä – ihan meille kaikille. Ihan kuin meidät kaikki riisuttaisiin turhista taisteluista kesäisin, tarpeittemme ja tunteittemme voimalla – myös Suvivirren avulla. Monien virsien ja laulujen melodiat ja tekstit ovat kauniita taideteoksia. Yritän muistaa sanoa aina rippikoululaisille, että heijastavat virsien ja laulujen tekstit, tähän päivään ja aikaan. Onneksi me ymmärrämme aika mukavasti sisimmässämme yleisinhimillisellä tunteella, sekä maalais- ja kaupunkilaisjärjellä, Jumalan viittaavan elämään, Jeesuksen ihmisyyteen ja Pyhän Hengen mahdollisuuteen. Virsien ja laulujen tekstit sekä melodiat ovat ajattomia. Ne kuljettavat sekä kantavat laulajia ja kuuntelijoita mukanaan, vahvistaen samalla yhteistä ihmisyyttämme. Virret ja laulut kertovat kauniisti sekä taitavasti kaikesta elämästä, ihmisestä, tarpeista ja tunteistamme, arjesta ja juhlistamme.

Eräänä kesänä lapsuudessani Tauno Wirkkala pyysi minua heittelemään kiviä veteen. Hän otti valokuvia veteen syntyneistä renkaista ja tuli parin viikon päästä näyttämään minulle lasilautasta jossa veteen piirtyneiden renkaiden muodot ja aiheet näkyivät. Mitä kaikkea hyvää ja kaunista voi syntyä meidän pienistäkin ajatuksista ja teoistamme? Tarpeemme, ajatuksemme ja tunteemme ohjaavat meitä tekoihin. Yleensä kaikkien tekojen taustalta heijastuu perustarpeiden tyydyttäminen. Elämä rauhoittuu kun perustarpeet tyydyttyvät. Joskus kyllä tuntuu, että ajattelemattomat ja ahneet ihmiset syövät ahkeratkin. Ajattelen että hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisille haasteellista on jo intohimon ja ahneuden erottaminen toisistaan. Aivot ja kroppa eivät ehkä toimi monestakaan syystä enää luonnollisesti. Ja nykyelämässä melkein kaiken voi valita, tai pitää valita. Valinnanvapaus vai pakkovalinta? Onko meille syntynyt kaupan, kilpailun ja sosiaalisuuden kautta, intohimon ja elinvoiman kyltymätön jano, joka on ainoa tavoiteltava asia ja totuus? Se vanha kysymys - Miten tämän kaiken keskellä saavuttaisi eheämmän ja tasapainoisemman elämän? Ehkä ikuiseen keskeneräisyyteemme sopeutuen - elämässä kauniisti taiteillen.

Kukaan ei voi vaikuttaa mitenkään omaan syntymään, emme eliömuotoon, aikaan emmekä paikkaan. Miten me, elämä, suuret ja pienet autonomiset molekyylijärjestelmät sitten toimimme? Varmaan opetellen, sopeutuen ja yhteistyössä jatkuvasti muuttuen. Pienet ja suuret toimivat yhteisömme ovatkin monimutkaisia kokonaistaideteoksia kun niitä tarkemmin tutkii. Sattuman lisäksi ne ovat syntyneet usein monien vuosien- ja sukupolvien aikana, arvokkaan yhteisen ajattelun ja työn tuloksena. Kukaan ei voi rakentaa elämäänsä aivan yksin. Me kaikki saamme toisiltamme päivittäin jonkinlaista apua arkeen ja juhlaamme. Elämä etsii perimän ja ympäristön harmoniaa, tasapainoista hyvää elämää.

Meillä kaikilla on haaveita, tunteita, kokemuksia ja muistoja elämästä. Toivottavasti meillä kaikilla on kylliksi hyviä haaveita, tunteita, kokemuksia ja muistoja elämästä. Meillä kaikilla yksin ja yhdessä on oikeus tasapainoiseen ja hyvään elämään. Varsinkin jos yritämme elää oikein, sekä teemme kaikkialla työtä tarpeeksi oman ja yhteisen hyvinvointimme eteen.

Luonnossa on aina ollut ja tulee aina olemaan armottomuutta ja armollisuutta, elämän tasapainoa. Maapallon metsillä on 400 miljoonan vuoden kokemus elämän tasapainosta ja rauhasta. Meillä on yksi kokonaisuus jota yritämme elää, aistia ja ymmärtää yksin ja yhdessä, mahdollisuuksien ja parhaan kykyjemme mukaan. Vaikka emme voi koskaan saavuttaa totuutta kaikesta, tarvitsemme aina aurinkoa, monimuotoista puhdasta luontoa, teknologiaa, kauneutta, taidetta, toisiamme ja hyvää onnea. Toivottavasti jokainen meistä saisi edes hetken kokea tunteen - hyvästä elämästä. Aika usein me kaikki pääsisimme riittävästi eteenpäin arkisen armollisella yleisinhimillisellä elämänasenteella. Toivon, että mahdollisimman moni ihminen saisi myös kokea tunteen, kun kaikki sukupolvet soittavat ja laulavat yhdessä.
Ihmislajimme on osannut laulaa 200 000 vuotta. Suvivirttä olemme laulaneet jo 300 vuotta.
Lauletaan jatkossakin sydämestä Suvivirttä – lomalle, levolle, elämälle ja kesälle.

Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Hartauden jälkeen 571:1  

                                                                                                             kanttori
                                                                                                             Janne Koskela
                                                                                                             041-4380272
                                                                                                             koskela.jj@gmail.com

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti