Iltahartaus Yle Radio 1 perjantaina
10.2.2017 klo 18.50
Ennen hartautta Virsi 560:1
Hyvää iltaa, kanssakulkijani! Me emme voi valita aikaa, planeettaa, maata tai
perhettä minne synnymme. Minä sain 50 vuotta sitten onnekseni syntyä ammattimuusikkoperheeseen.
Kanttori ja laulaja olen jo toisessa ja viidennessä polvessa. Me ihmiset olemme
kautta aikojen, yrittäneet ymmärtää, oppia ja opettaa elämästä, eli Jumalasta,
ymmärrettävästi ja riittävästi toisiamme. Tänään ja tulevaisuudessa, meidän
ihmisten ajattelu ja toiminta, antavat avuksi elämäämme monipuolisia näkökulmia
- muuttuvasta suhteellisesta totuudesta, kaikkeudesta, jonka kokonaisuutta emme
ehkä koskaan voi täydellisesti aistia, tutkia, kokea ja ymmärtää, edes
apuvälineitä käyttäen. Täydellisen tiedon ja uskon äärelle, ei pääse hurskain
eikä viisain ihminen. Tämän me ihmiset joskus ajattelemattomuudessamme
kaikkialla unohdamme.
Mutta mikäs meidän täällä ollessa, illuusiotodellisuudessa.
Usko saa aina oikeita mittasuhteita luotettavan tiedon kautta. Ihmisen onkin
vastuutonta synnyttää ajattelemattomia vastakkainasetteluja uskon ja tiedon
välille. Elämässä usko, tieto, ajatukset ja teot käyvät ikuista vuoropuhelua
keskenään. Kiitos luotettavasta ja aidosta uskosta ja tiedosta.
Me eläimet - ihmiset - ihastelun, ihmettelyn, ajattelun ja ymmärryksen
mestarit, olemme sävelten, sanojen, kuvien ja numeroiden parissa ymmärtäneet
kuitenkin jo aikoja sitten, ehkä jotain olennaista ja riittävää elämästä, sekä
elämän ja kaikkeuden muodosta? Siksi kiehtova ajatus ja tunne - Riittävästä –
on mielestäni olennainen ja ajaton elämän kokonaisuuden rakenne ja muoto, jonka
jokainen voi elämässään saavuttaa. Kumpa
saisimme kaikki elää riittävän terveen, monipuolisen ja tasapainoisen elämän –
se riittäisi aika pitkälle kaikkialla, meille ihmisille - tuntoisille
eläimille.
Elämällä - meillä kaikilla on biologinen pakote päivittäin riittäviin
inhimillisiin perustarpeisiin sekä tunteisiin. Mutta saammeko, ehdimmekö ja
osaammeko ilmaista perustarpeitamme ja tunteitamme päivittäin, hetkeen
luottaen? Monissa maailman kulttuureissa on valitettavasti hyväksytty
arkielämän toimintatapa, jossa ihminen pidättäytyy tunteistaan ja ilmaisee
niitä vasta päihtyneenä. Ihmisen yksi tie riittävään omaan ja yhteiseen tasapainoisempaan
elämään, olisi mielestäni päivittäinen, luonteva tarve- ja tunneilmaisu.
Osaammeko ilmaista itseämme luontevan luovasti maanantaisin, vai olemmeko
oppineet, että se on hyväksyttyä kulttuurissamme paremmin perjantaisin, kello
kahdenkymmenen ja lauantaiyön kello kahden välisenä aikana, päihtyneenä? Tässä
asiassa parannettavaa on paljon meillä Suomessa ja monissa muissa maissa.
Lapset pelkäävät vaistomaisesti päihtynyttä aikuista, koska heihin ei lopulta
ole luottamista. Lapset, nuoret ja vielä nuoret aikuisetkin kaipaavat
vanhempia, luotettavia ihmisiä rinnalleen, jotka kykenevät auttamaan ja
puolustamaan heitä tarvittaessa. Paljon ajattelemattomuutta ja yksinäisyyttä
voi syntyä elämään silloin, jos syystä tai toisesta, tarpeita ja tunteita ei ilmaista,
eikä niihin vastata arjessa riittävästi ja ajoissa. Kiitollisin ihminen jonka
voit kohdata selvin päin, on varmasti oma lapsesi, puolisosi tai muu läheisesi.
Haaveeni olisi, että oppisimme riittävästi ilmaisemaan tarpeitamme ja
tunteitamme päihteettömästi, sekä samalla muodostamaan ja vaalimaan onnellisia
ja turvallisia ihmissuhteitamme. Terve luonnollinen sosiaalisuus tukee lopulta
kaikkien hyvinvointia. Suomi, on turvallisin valtio tällä hetkellä koko
maailmassa, se on meidän kaikkien hyvä myös kiitollisena muistaa.
Musiikki voi myös auttaa meitä. Musiikissa meillä on mahdollisuus rentoutua,
sekä kohdata ja oppia ilmaisemaan kaikkia tarpeitamme, tunteitamme, sekä
erilaisia asioita, turvallisesti ja riittävästi. Musiikissa on tilaa kaikelle
ja meille kaikille. Musiikki kertoo kaikkeudesta ja elämästä, jotain olennaista
ja riittävää, ihan meille kaikille, jos vain osaamme kuunnella. Musiikki on
tie, hyvän elämän tie. Musiikki tulee sieltä ja menee sinne, missä meillä
kaikilla on vielä toivoa.
Riittävä tieto ja usko rauhoittaa. Meillä kaikilla on lopulta tarve ja oikeus
riittävään lepoon, rauhaan ja uneen. Uskallammeko rohkaista toisiamme
puheissamme ja näyttää teoissamme todeksi, että elämä - Jumala - ei hylkää
ketään ihmistä ja eläintä – ei ketään. Usko on riittävää luottamista elämään –
Jumalaan. Autetaan riittävästi jatkossakin toisiamme. Meillä monilla on
mahdollisuus toimia elämässämme usein – ihan oikein. Jospa yrittäisimme nähdä
ja kohdata elämässä itsemme ja toisemme päivittäin - riittävällä empatialla,
ilolla ja toivolla. Ilon, hymyn ja onnistumisien keskellä arjessa, me kaikki
myös erehdymme, turhaudumme ja väsymme kaikkialla päivittäin. Juuri siksi me
kaikki tarvitsemme kaikkialla, riittävästi omaa, sekä yhteistä ymmärrystä,
sopivasti sisua ja sinnikkyyttä, sekä arkista armollisuutta. Koetetaan kaikki
muistaa elämässämme, tänään ja huomenna, jotain riittävää, olennaista ja
armollista.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala; Isä ja Poika
ja Pyhä Henki. Aamen.
Hartauden
jälkeen Virsi 560:5
Iltahartaus Yle Radio 1
perjantaina 9.6.2017 klo 18.50
Riittävästi
rakkautta, arkista armollisuutta
Salatun Jumalan, salatun elämän, kaikkeuden sylissä me ihmiset maapallolla
katselemme ja ihastelemme iltaisin yhden ainoan aurinkomme laskua. Monien
tuntevien eläinten tapaan myös meillä ihmisillä on lopulta samat perustarpeet
ja haaveet omassa ja yhteisessä elämässämme; Mistä saisimme riittävästi
juotavaa, ruokaa, suojaa, seuraa, työtä ja lepoa? Mitä olennaista ajassa me
ihmiset olemme elämästä oppineet yksin ja yhdessä? Ymmärrämmekö tarvittaessa
ensin mikä on meille kaikille varmasti yhteistä ja vasta sen jälkeen mikä
meille olisi erityistä. Miten minä ja me yhdessä selviytyisimme elämästämme ja
miten saavuttaisimme riittävän tasapainoisen elämän?
Aistimme kehittyvät ja mukautuvat perimän ja ympäristön kanssa. Me kaikki kyselemme;
Miten ja mistä saisi juotavaa, puhdasta vettä? Miten ja mistä saisi syötävää,
energiaa sisältävää ravintoa? Miten ja mistä saisi suojaa kuumuudelta ja
pakkaselta? Miten ja mistä löytäisi ihmisen joka koskettaisi, katsoisi,
kuuntelisi ja puhuisi kanssani? Miten ja mistä löytyisi halukas ja terve
elämänkumppani jonka kanssa voisi lisääntyä? Miten ja mistä löytäisi ihmisen
sekä yhteisön joka ymmärtää ja kunnioittaa kaikkien elämää riittävästi? Miten
ja mistä löytäisimme elämäämme arkisia inhimillisiä ihmisiä? No! Täältä
maapalloltamme niitä on löytynyt kaikkialta jo kauan aikaa.
Uskon valtaosan meistä ihmisistä maailmassa lopulta tuntevan että riittävän
armollinen asenne on elämän a ja o? Tämän huomaan siitä että monet ajattelevat
ihmisyhteisöt kulkevat lopulta hyvää yhteistä toimivaa todellisuutta sekä
riittävää totuutta kohti. Mutta usein me suuret ja pienet ihmiset emme ymmärrä
olennaisia asioita vaan olemme taidottomia ajattelemattomia sekä arjessamme
aivan eksyksissä. Esimerkiksi ruokaa tuotetaan ihmiskunnalle kaksinkertainen määrä
14 miljardille ihmiselle mutta joka neljäs sekunti kuolee silti ihminen
nälkään. Joensuun Taidemuseossa on Oskar Parviaisen maalaus: Viimeisten
ihmisten kamppailu. Pieni joukko ihmisiä on vuoren huipulla, sekopäisinä, uupuneina
ja hämmentyneinä, tuhoutuneessa maailmassa. Miksi he eivät lopettaneet
tuhoamista ajoissa? He miettivät: Mitä me olemmekaan tehneet? Miksi ja mitä
oikein tapahtui? Kuulemmeko me - nyt, Jeesuksen sanat omassa arjessamme
ajoissa: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.
Ymmärrämmekö riittävästi päivittäin, mitä ajattelemme, teemme ja mitä opetamme
toisillemme? Jos teemme väärin ajattelemattomuuttamme tai tietoisesti,
osaammeko pysähtyä ja muuttaa suuntaamme ajoissa? Me emme yksinkertaisesti ehdi
ja voi oivaltaa sekä ymmärtää aina itse kaikkea kaikkialla ajoissa.
Ajattelematonta vauhtisokeutta syntyy ihan meillä kaikilla.
Elämä on kaikkialla haurasta. On todellinen onni, kun kauniisti toinen
toisiamme joskus unilukkarina vähän herättelemme. Kielillä puhuminen onkin
mielestäni sitä, että osaa ilmaista ja avata riittävän ymmärrettävästi elämään
ja ihmisyyteen kuuluvat olennaiset asiat, erilaisille ja kaikille ihmisille. Meidän
ihmisten elämä on niin lyhyt ja meillä jokaisella on jotain opittavaa mikä
parantaisi muutoksen jälkeen omaa ja yhteistä hyvinvointiamme. Meillä on myös
ilo sekä oikeus olla, nauttia ja elää elämäämme riittävän rauhassa. Parhaimmillaan
musiikissa ja teologiassa syntyy tila jossa tarpeita, tunteita ja asioita ei
tarvitse aina määritellä tarkasti. Saamme olla rauhassa musiikin ja teologian
keskellä, omien tarpeiden, tunteiden sekä erilaisten tunnelmien ja asioittemme
kanssa. Messussa, musiikin ja teologian keskellä voimme myös miettiä onko oma
ja yhteinen elämän asenteemme riittävän oikea. Messussa saa jokainen olla
rauhassa mukana intohimolla tai ilman, omassa ja yhteisessä hetkessä, Jumalan,
uskon, elämän sylissä. Messussa me etsimme, kiitämme ja ylistämme omaa ja
yhteistä riittävän oikeaa elämän asennettamme. Toivon että elämä, Kolmiyhteinen
Jumala, avaisi jokaiselle armollisen ja arkisen tien riittävää totuutta kohti.
Eräs totuus onkin että ihmisen ei tarvitse selviytyä elämästä aivan yksin, niin
ei ole tarkoitettu. Onneksi ikuista yksinäisyyttä ei ole olemassa – eihän? Eletään
ja aistitaan yhdessä monipuolisesti, kun se vielä on mahdollista.
Elämässä on kaikkialla kysymys arjen toimivuudesta, omista sekä yhteisistä
haaveista ja ihanteista. Monia asioita voimme saavuttaa riittävän oikeilla
ajatuksilla, asenteilla ja teoilla. Me tuntevat sosiaaliset eläimet, kaikki
ihmiset katselemme iltaisin saman auringon laskua. Me toivomme sekä rukoilemme
itsellemme sekä toisillemme lopulta samoja arkisia ja armollisia asioita.
Elämä – Jumala on rakkaus. Se on tarve, tunne ja asenne. Rakkaus ja empatia;
tavoittaa, kunnioittaa ja ymmärtää riittävästi, arkisesti ja armollisesti
kaikkea elämää.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä
Henki. Aamen.
Hartauden
jälkeen Virsi 552:2
Radio
Yle 1 Aamuhartaus 22.5.2018 klo 6.15 ja
7.15
Minä olen - sinä olet - me olemme
Minä ihmettelen, minä olen. Uskon ja tiedän, että näin on aika moni meistä
ajatellut ja todennut.
Me ihmiset ja monet muut eläimet ihmettelemme ja ihastelemme elämää. Elämä on
ihmeellisin taiteilija ja taideteos. Monia suuria taiteilijoita, tuntevia
eläimiä löytyy varmasti kaikkialta kaikkeudesta. Maapallolta meitä arjen
taitajia löytyy maan kamaralta, tuhansien metrien korkeuksista kuin meren
syvyyksistäkin. Uskon ja tiedän että kauneuteen ja taiteeseen liittyy
luonnollinen tuntevan eläimen tarve ihastella, ihmetellä, ymmärtää, nauttia ja
kokea elämää.
Me kaikki harjoittelemme elämäntaitoja.
Riittävän oikea elämänasenne voi olla meille kaikille kaunista taidetta.
Meille eliöille elämän arki on ollut ja tulee aina olemaan haasteellista. Meidän
ihmisten elämässä, sanat, sävelet, numerot ja kuvat heijastavat sekä
viestittävät perustarpeista ja tunteistamme. Monet merkittävät taiteilijat ovat
ihmiskuntamme historian aikana joutuneet elämään hyvin sairaina. Ehkä juuri
myös siksi he ovat luoneet mitä kauneimpia maalauksia, sävellyksiä ja
laskelmia, koska arki on ollut niin kivuliasta, julmaa ja sairasta.
Toimeentulon lisäksi on ollut tarve luoda luonnollisesti lohtua ja toivoa
paremmasta. On ollut välttämättömyys luoda käytännöllistä ja toimivaa taidetta
helpottamaan kaikkien arkista elämää. Taiteesta itsestään löytyy vastaus: Tätä
elämä; arki ja juhla tarvitsevat, tämän aistimme ja aivomme hyväksyvät.
Kaunis taide heijastaa kaikkia syvimpiä tarpeita ja tunteitamme aina kyyneliin
asti. Liikutuin syvästi Ateneumissa katsellessani Akseli Gallen-Kallelan Ensi
opetusta. Kun kuuntelen Brahmsin Requiemiä, kaikki asettuvat aivoissani
kohdalleen jo partituurin ensimmäisellä sivulla kuoron aloittaessa laulun. Mielestäni haasteellisen elämän keskellä
taiteen tulisi edelleen auttaa ja helpottaa arkeamme. Vaativa kokeileva taide
voi kiitettävästi suoriutua tästäkin tehtävästä. Huomaan silti toivovani, että
pääsääntöisesti taide olisi käytännöllistä, kaunista, hyvin aistittavaa, puhuttelevaa
ja ymmärrettävää. Meidän ihmisten ja taiteilijoiden olisi hyvä muistaa että
perustarpeemme ja tunteemme eivät muutu.
Maailmassa on myös paljon turhaa sekä tarpeetonta. Me ihmiset tarvitsemme
joskus jonkin verran tarpeettomia asioita ympärillemme. Jotkut meistä pitävät
lähes kaikkea taidetta turhana ja tarpeettomana. Synnyttääkö aikamme rauhatonta
taidetta hieman liikaa? Onko taiteissa jotain olennaista joskus hukassa? Jean
Sibelius antoi aikoinaan ohjeen monille säveltäjiksi aikoville nuorille:
”Älkää koskaan kirjoittako mitään tarpeetonta nuottia, sillä jokainen nuotti
pitää elää.”
Tämän ohjeen olisi jokaisen muusikon myös hyvä muistaa musiikkia tulkitessaan, että
jokainen nuotti elää, kirjailijat kirjoittaessaan - jokainen sana elää,
kuvataiteilijat ja arkkitehdit piirtäessään - jokainen viiva elää, kosmologit
ja matemaatikot teorioissaan - jokainen yhtälö elää, insinöörit keksiessään -
jokainen innovaatio elää, sekä lopuksi me kaikki – jokainen ajatus, teko ja
eliö saisi elää - riittävästi.
Elämä haastaa meidät jokaisen taiteilemaan. Toivottavasti me ikuisesti
keskeneräiset elämän ammattitaiteilijat osaisimme työstää elämään kestäviä,
ajattoman ikuisia ja kauniita taideteoksia. Kun ajattelen kaikkien eliöiden syntymän
ihmettä, mietin myös mitä muuta on uuden luominen? Se on kuitenkin edelleen
tarpeiden tyydyttämistä. Yksilöllisyyden ja erilaisuuden korostaminen
mahdollistaa perustarpeiden tyydyttämistä. Jokainen autonominen kokeva ja
tunteva eläin tarvitsee kuitenkin suunnilleen samat kokemukset ja ymmärryksen
elämästä. Toivottavasti meillä kaikilla olisi elämässämme jotain hyviä asioita mitä
voimme arjessamme arvostaa ja rakastaa.
Euroopasta on löydetty 40 000 vuotta vanha luuhuilu jolla voi soittaa
samanlaista sävelasteikkoa kuin nykyisillä huiluilla. Taiteet ja musiikki ovat siis
kautta aikojen olleet intohimoa ja empatiaa meille ihmisille. Teen itse
musiikkia siksi, että olisi edes hetken hieman helpompaa, yksin ja yhdessä.
Kanttorina hieman soinnutan, sävellän ja sovitan klassisen perinteisesti
musiikkia koska tunnen ja tiedän ihmisen sitä tarvitsevan ja ymmärtävän. Taide
luo, tukee ja tuntee kaikkea elämää. Se että opimme pitämään huolta omasta ja
toistemme kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista on haasteellista, mutta mielekästä,
sekä kaunista ja todellista taidetta.
Miten suhtaudumme itseemme ja miten suhtaudumme toisiimme? Olemme ihmisinä
loppujen lopuksi onnistuneet monissa asioissa erittäin hyvin. On myös
hyväksyttävä, että taiteilemme ja tasapainoilemme kuitenkin aina kaikkialla
arjessamme. Kaiken sattuman keskellä yritän uskoa elämään, ihmiseen,
mahdollisuuksiin, onneen sekä taiteeseen joka avaa ja avartaa ymmärrystämme. Mielestäni
meillä on mahdollisuuksia oppia elämässämme taiteiden ja kauneuden kautta
jotain olennaista ja riittävää elämästä, itsestämme, toisistamme ja arkisesta
armollisuudesta.
Taide heijastaa kaunista ikuista ajatusta, kokemusta ja tunnetta; minä olen,
sinä olet, me olemme.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä
Henki. Aamen.
Hartauden jälkeen 462:3
Radio Yle 1 Aamuhartaus 29.5.2018 klo
6.15 ja 7
Kauniisti taiteillen
Kesä on alkanut. Voimme jo aistia lämmön ja tuoksut, kaiken sen mitä kesään ja
elämään kuuluu. Jokaisena keväänä ja kesänä mieleeni nousee paljon hyviä
lapsuuden muistoja jotka heijastuvat tämän päivän arkeeni. Luulen, että
peipposen laulu on meille monille yksi kauneimpia lauluja mitä tunnemme. Elämä
kukkii kesäisin. Itse pidän paljon myös keltaisesta voikukkamerestä. Sellaisen
kun näen, aistin ja tunnen kesän.
Kesään liittyy luonnollinen elämän tunne, odotuksen tunne, elämän jatkuvuuden
tunne. Mikään elämä ei toteudu ilman mahdollisuuksia ja elämä ei kuki ilman
ravintoa ja lepoa. Kesään liittyykin tarpeittemme kautta paljon luonnollista
vapauden ja levon kaipuuta. Tämän inhimillisen sukupolvet lävistävän tunteen;
loman, levon, lämmön ja odotuksen tunteen voi aistia myös yhteislaulusta,
Suvivirrestä. Kuuletko ja tunnetko? Kohta alkaa kesä – ihan meille kaikille.
Ihan kuin meidät kaikki riisuttaisiin turhista taisteluista kesäisin,
tarpeittemme ja tunteittemme voimalla – myös Suvivirren avulla. Monien virsien
ja laulujen melodiat ja tekstit ovat kauniita taideteoksia. Yritän muistaa
sanoa aina rippikoululaisille, että heijastavat virsien ja laulujen tekstit,
tähän päivään ja aikaan. Onneksi me ymmärrämme aika mukavasti sisimmässämme
yleisinhimillisellä tunteella, sekä maalais- ja kaupunkilaisjärjellä, Jumalan
viittaavan elämään, Jeesuksen ihmisyyteen ja Pyhän Hengen mahdollisuuteen.
Virsien ja laulujen tekstit sekä melodiat ovat ajattomia. Ne kuljettavat sekä
kantavat laulajia ja kuuntelijoita mukanaan, vahvistaen samalla yhteistä
ihmisyyttämme. Virret ja laulut kertovat kauniisti sekä taitavasti kaikesta
elämästä, ihmisestä, tarpeista ja tunteistamme, arjesta ja juhlistamme.
Eräänä kesänä lapsuudessani Tauno Wirkkala pyysi minua heittelemään kiviä
veteen. Hän otti valokuvia veteen syntyneistä renkaista ja tuli parin viikon
päästä näyttämään minulle lasilautasta jossa veteen piirtyneiden renkaiden muodot
ja aiheet näkyivät. Mitä kaikkea hyvää ja kaunista voi syntyä meidän
pienistäkin ajatuksista ja teoistamme? Tarpeemme, ajatuksemme ja tunteemme
ohjaavat meitä tekoihin. Yleensä kaikkien tekojen taustalta heijastuu
perustarpeiden tyydyttäminen. Elämä rauhoittuu kun perustarpeet tyydyttyvät.
Joskus kyllä tuntuu, että ajattelemattomat ja ahneet ihmiset syövät ahkeratkin.
Ajattelen että hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisille haasteellista on jo intohimon
ja ahneuden erottaminen toisistaan. Aivot ja kroppa eivät ehkä toimi
monestakaan syystä enää luonnollisesti. Ja nykyelämässä melkein kaiken voi
valita, tai pitää valita. Valinnanvapaus vai pakkovalinta? Onko meille syntynyt
kaupan, kilpailun ja sosiaalisuuden kautta, intohimon ja elinvoiman kyltymätön
jano, joka on ainoa tavoiteltava asia ja totuus? Se vanha kysymys - Miten tämän
kaiken keskellä saavuttaisi eheämmän ja tasapainoisemman elämän? Ehkä ikuiseen
keskeneräisyyteemme sopeutuen - elämässä kauniisti taiteillen.
Kukaan ei voi vaikuttaa mitenkään omaan syntymään,
emme eliömuotoon, aikaan emmekä paikkaan. Miten me, elämä, suuret ja pienet
autonomiset molekyylijärjestelmät sitten toimimme? Varmaan opetellen, sopeutuen
ja yhteistyössä jatkuvasti muuttuen. Pienet ja suuret toimivat yhteisömme
ovatkin monimutkaisia kokonaistaideteoksia kun niitä tarkemmin tutkii. Sattuman
lisäksi ne ovat syntyneet usein monien vuosien- ja sukupolvien aikana,
arvokkaan yhteisen ajattelun ja työn tuloksena. Kukaan ei voi rakentaa
elämäänsä aivan yksin. Me kaikki saamme toisiltamme päivittäin jonkinlaista
apua arkeen ja juhlaamme. Elämä etsii perimän ja ympäristön harmoniaa, tasapainoista
hyvää elämää.
Meillä kaikilla on haaveita, tunteita, kokemuksia ja muistoja elämästä.
Toivottavasti meillä kaikilla on kylliksi hyviä haaveita, tunteita, kokemuksia
ja muistoja elämästä. Meillä kaikilla yksin ja yhdessä on oikeus tasapainoiseen
ja hyvään elämään. Varsinkin jos yritämme elää oikein, sekä teemme kaikkialla
työtä tarpeeksi oman ja yhteisen hyvinvointimme eteen.
Luonnossa on aina ollut ja tulee aina olemaan armottomuutta ja armollisuutta,
elämän tasapainoa. Maapallon metsillä on 400 miljoonan vuoden kokemus elämän
tasapainosta ja rauhasta. Meillä on yksi kokonaisuus jota yritämme elää, aistia
ja ymmärtää yksin ja yhdessä, mahdollisuuksien ja parhaan kykyjemme mukaan.
Vaikka emme voi koskaan saavuttaa totuutta kaikesta, tarvitsemme aina aurinkoa,
monimuotoista puhdasta luontoa, teknologiaa, kauneutta, taidetta, toisiamme ja
hyvää onnea. Toivottavasti jokainen meistä saisi edes hetken kokea tunteen -
hyvästä elämästä. Aika usein me kaikki pääsisimme riittävästi eteenpäin arkisen
armollisella yleisinhimillisellä elämänasenteella. Toivon, että mahdollisimman
moni ihminen saisi myös kokea tunteen, kun kaikki sukupolvet soittavat ja
laulavat yhdessä.
Ihmislajimme on osannut laulaa 200 000 vuotta. Suvivirttä olemme laulaneet
jo 300 vuotta.
Lauletaan jatkossakin sydämestä Suvivirttä – lomalle, levolle, elämälle ja
kesälle.
Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä
Henki. Aamen.
Hartauden jälkeen 571:1
kanttori
Janne
Koskela
041-4380272
koskela.jj@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti